Muhoksen

helluntaiseurakunta

Seurakunta

PIETARIN KALANSAALIS

Sieluni silmillä katselin salaa,

kun Pietari järvellä pyyteli kalaa,

hän pesi verkkonsa huolella,

mutta olivatko verkot sittenkään

pyynnissä veneen oikealla puolella.

 

Pietari päiviä, viikkoja työssään raatoi,

harvoin vain saalista saaveihin kaatoi,

usein hän virkkoi:tyhjää on enää jatkaa

pyyntiä, torillakaan ei ole kalojen myyntiä.

 

Kiivaana miehenä Pietarilla kävi helposti mielessä,

onko sittenkin jotakin pahasti pielessä,

hän helposti veneen pohjaan polki jalkaa,

mietti, alustako pitäisi kaikki alkaa,

rämpi itsesäälin surkeassa suossa,

vain muutama kala veneessä tuossa.

 

Pietari katseensa käänsi taivasta kohti,

toivonkipinä hänen silmistään hohti,

sielun valtasi tunne, unohda vaivas,

pilvien takana on sittenkin taivas.

 

Järvellä puhalsi viima ja tuuli,

Pietari hukassa olevansa luuli,

suuresta saaliista hän oli kuullut

vain huhua, kunnes Herra alkoi

hänelle ääneen puhua.

 

Kovan työn jälkeen Pietari alkoi

hiljalleen asiasta päästä jyvälle,

kun Mestari pyysi soutamaan veneen syvälle.

Saalista ei saatu enää mahtumaan veneen

istuinten alle, kun verkot laskettiin apajalle.

 

Saalisarvio petti tällä kertaa,

kun kaloja saatiin määrä vailla vertaa,

eivät kalastajat kyselleet näin miksi,

vaan huutelivat muita venekuntia kaveriksi

saadakseen maalle vedettyä saaliin,

raskas työpäivä oli saatava maaliin.

                                                             

 

 

Talvinen vene

      Kari Miettunen